Kakut ja miehet raakoina

Päihteetön ja vegaani festari Suomen kesässä. Natural High Healing Festival 2018. Sukellan neljäksi päiväksi hippikuplaan. Siellä katsotaan vastaantulijoita silmiin ja hymyillään, halataan tuttuja ja tuntemattomia. Ollaan avoimempia, kuin mihin lähikaupan kassajonossa on totuttu.

Rouva ja minä matkustetaan festaribussilla Tampereelta Turun kautta Narvilinnaan. Viestiketju messengerissa helsinkiläisten ystävien kanssa käy kuumana. Tuskin maltan odottaa heidän näkemistään. Mutta on täällä linja-autossakin tunnelmaa ja mukavia ihmisiä. Kerron heille kuukauden takaisesta sairaalareissusta. Minulta puhkaistiin kurkkupaise, mikä äityi niin pahaksi, etten lopulta pystynyt enää nielemään enkä puhumaan. Vietin kaksi päivää osastohoidossa sylkien verta, kuin Marilyn Mansonin musiikkivideossa.

Katson ohjelmaa. Teemu Syrjälän Miesten työpaja. Lieneekö jonkinlainen MANPARK, jossa on miehille sopivaa puuhaa sillä aikaa, kun naisväki joogaa ja hörhöilee? Teemu on saattanut hommata osallistujille vasaroita, nauloja, muutaman laudankappaleen ja sirkkelin. Miesten pajasta löytyy varmasti myös jättimäinen screeni, josta voi seurata jalkapallon MM-kisoja jääkylmä olut kädessä. Täytyypä käydä tsekkaamassa, mitä Teemu on meille järjestänyt.

Magical Main stage

Ihania ystäviä odotellessa pääsemme rentoutumaan Sanna Yrjänheikin Reggae Yogaan. Pehmeä aloitus, joka virittää kehon liikkeeseen. Kahden tunnin mittaisen session jälkeen tapaamme ystävämme leirintäalue Peace Campissa, missä teltat on jo pystytetty valmiiksi. Sen kuin tungetaan tavarat sisälle ja lähdetään porukalla Magical Main Stagelle avajaisseremoniaan. Ensimmäinen yhteinen tanssi paljastaa todellisen luontomme. Tässä neljän hengen tiimissä on energiaa, kuin pienessä kylässä.

Leikimme täydessä ohjelmateltassa leikkiä, missä saamme kysyä mitä tahansa keneltä tahansa. Ensimmäisellä kierroksella vastausten tulee olla kielteisiä ja seuraavalla myönteisiä. Jälkimmäisten aikana kohtaan puolitutun Pohjanmaalta. Myöhemmin kuulen hänen selittäneen Rouvalle, että on perustamassa kanssani hyvinvointialan yritystä Tampereelle. Rouva luulee hänen erehtyneen henkilöstä.

Cat Duval

Pian saadaan ekologista glitteriä naamaan ja päästään tanssimaan Cat Duvalin Nine Lives Yoga Raveen. Sitten unten maille. Kun nukkuu tuhansien ihmisten keskellä teltassa, niin ei tunne oloaan yksinäiseksi. Sitä sulautuu osaksi valtavaa, elävää organismia. Ihmisten läsnäolo tunkeutuu pääkopan sisäpuolelle ja jokaiseen soluun.

Tulee perjantai. Könyän teltasta festarialueelle. Juon vihersmoothien ja kahvin. Menen aamusaunaan, mikä osoittautuu yhdeksi parhaimmista työpajoista, mitä tulee ihmisten kohtaamiseen ja keskusteluihin tai vain yhdessä olemiseen sanattomilla sopimuksilla. Saunan jälkeen syön lisää aamupalaa: vegaanisia lettuja ja raakakaakaosmoothieta. Sitten kiiruhdan Teemun Men´s Workshoppiin.

Mitä Teemun työpajoissa tehdään ainakin? Tietenkin hengitetään. Hengitetään syvään ja liikutaan. Heitetään paidat pois. On tämänhetkisten tunnetilojen jakamista ryhmissä ja on HUUTAMISTA. Jos joskus tunnen itseni liian isoksi ja pelottavaksi tanssijaksi, niin tällä miesporukalla sitä tunnetta ei pääse tulemaan. Päinvastoin. Nämä nuoret lihaksikkaat miehet repisivät halutessaan minut hetkessä kappaleiksi. Mutta miksi he sen tekisivät? Olemme tässä hetkessä veljiä, joilla on yhteinen missio. Muutamme Suomen henkistä ilmapiiriä. Se muuttuu hengitys ja huuto kerrallaan. AAAAARRRGGHHHHHH!!!!!!!!!

Sata miestä huutaa täysillä ilman paitaa. Olenko festareilla vai keskellä Fight Club -elokuvaa? Tykkäsin huutamisesta eniten kaksi-kolmekymppisenä ja harrastin sitä paljonkin teatteri aikoina. Ymmärrän harjoitusten tarkoituksen. Avata ja vapauttaa henkisiä lukkoja. Tunnin päätyttyä siirrymme aurinkoiseen ulkoilmaan. Kähisen tutulle kaverille, että taisin huutaa ääneni hajalle. Kaverin mielestä tämä viskin polttama basso saattaa olla meidän alkuperäinen äänemme, joka meillä oli ennen kuin sivilisaatio kesytti meidät. Rouvankin mielestä kuulostan kummalliselta. Mietin, että minkä vuoksi ylipäätään harrastan joogaa ja etsin mielenrauhaa? Miksi en värväydy suoraan muukalaislegioonaan ja ryhdy tappajaksi?

I Wanna Dance With Somebody

Sanna Sanita Tantric Meeting & Pleasure Activation. Taas tanssitaan, tulee hiki ja paita lentää pois. Sanna opettaa, että voimme tuntea eroottista mielihyvää kaikilla vartalomme osilla. Hän on treenannut kehonsa niin, että pystyy kiihottumaan vaikka lentokoneen istuimesta. Hyvä niin, sillä hän viettää paljon aikaa reittilennoilla liikkuessaan ympäri maailmaa levittämässä tantran ilosanomaa. Sanna kehottaa meitä hyväilemään tuvan lattiaa. Laskeudun polvilleni ja yritän päästä fiilikseen.

Meidät jaetaan kahteen vastakkaiseen riviin, missä voimme katsoa toisiamme silmiin. Hengitämme partnerin kanssa samaan tahtiin ja voihkimme kovaäänisesti ikään kuin tavoittaisimme huippumme. Muutaman minuutin välein vaihdetaan paria. Sanna ohjeistaa, ettei ole väliä mitä sukupuolta kumppanimme on. Tärkeintä on kohdata ihmisen sielu. Siitä huolimatta miesten kanssa hengittäminen tuntuu haastavammalta. Vinkkinä eroottisessa mielessä minua lähestyville saman sukupuolen edustajille. Aja parta, laita huulipunaa ja pukeudu naisten vaatteisiin. Silloin minun on helpompi orientoitua.

Nyt on saatava ravintoa. Syön maukkaan vegaanisen sienipizzan. Sitten kuuntelemaan Neerua, jolla kuuleman mukaan on kyky nähdä ihmisestä olennainen ja paljastaa se kaikkien kuullen avoimessa tapaamisessa. Edellisen työpajan vetäjä Sanna Sanita pääsee Neerun henkiseen piinapenkkiin. En tiedä voiko siihen istumisesta kokea eroottista mielihyvää.

Neeru on huomannut Sanna Sanitan festivaalialueella. Neeru sanoo Sannalle, että hänkin oli samanikäisenä täynnä itseään. Eikä nähnyt ketään muita. It´s always you, you, you. Sanna puolustautuu, että hänellä on ollut kiire omien työpajojen parissa, joita hän on järjestänyt toisille ihmisille.

Neeru antaa viisauden, jonka pyrin muistamaan. Elämä on yksinkertaista. Kun asiat menevät monimutkaisiksi, niin unohda ne. Sillä kaikki, mikä elämässä on tärkeää on yksinkertaista.

Asfalttisoturit

Illan päätteeksi menemme tanssimaan DJ Josen Hidden 90´s Partyyn. Mukana on ihanat, energiset seuralaiseni. Upea vaimoni ja nuo viehättävät, uteliaat, avoimet, elinvoimaiset sisarukset, joita rakastan. Tämän kolmikon seura on parasta, mitä universumi voi tarjota tässä hetkessä juuri MINULLE.

Sweaty Clothes Christmas Tree

Tulee yö ja tulee seuraava päivä. Edellisenä iltana saunassa on mielenkiintoinen keskustelu työpajasta, joka on herättänyt voimakkaita tunteita siihen osallistuneiden kesken. The Raw Man Deep Polarity Training -pajassa naisille oli annettu tehtäväksi antaa suoraa palautetta valitsemilleen miehille niistä ominaisuuksista, jotka naiset kokevat miehessä vastenmielisinä.

Lisäksi oli ollut tehtävä, jossa naiset oli laitettu lyömään miehiä ja tästä oli kuulemma puuttunut molemminpuolinen suostumus. Ainoastaan siihen, kuinka lujaa lyödään oltiin päästy vaikuttamaan. Työpajaan osallistunut nainen oli kokenut ikävänä tilanteen, jossa hänen piti antaa negatiivista palautetta miehille. Mukana ollut mies taas pohti, että kokemus saattaisi olla traumaattinen sellaisille osallistujille, jotka eivät tunnista omia rajojaan.

Kiinnostukseni heräsi ja minun oli ehdottomasti nähtävä ja koettava tämä Raw Man myös itse. Lauantaina hän järjesti pelkästään miehille suunnatun työpajan Brothers! Warriors!, johon suunnistin heti aamusaunan jälkeen.

Root Room on täynnä miehiä. Ruotsalainen Raw Man Herman Ottosson aloittaa: FOR THESE NEXT TWO HOURS I´M GOING TO FUCK YOUR MIND. You can judge me. Small guy from Sweden with a stupid hat comes to FINLAND to talk about masculinity.

Kuten Teemunkin työpajassa Herman pyytää valitsemaan itselleen parin lähistöltä. Omani on tatuoitu ja lihaksikas. Saamme kumpikin kaksi minuuttia aikaa kertoa toisillemme siitä, mitä Jumala merkitsee itsellemme. Sitten pääsen kertomaan salaisimmat seksifantasiani, mitä en ole kertonut kenellekään toiselle koskaan aikaisemmin. Jos haluamme, niin saamme tehdä harjoituksen saksiasennossa haarat vastakkain. Ottossonin mukaan tosimies ei näet kärsi homofobiasta. Jos ei ihan Scissor Positioniin taivu, niin riittää, että ollaan sylikkäin ja kuiskitaan likaiset unelmat parin korvaan.

Parityöskentelyn jälkeen kolme paria yhdistyvät kuuden hengen tiimeiksi. Tehtävänä on esitellä oma parimme ryhmälle kertomalla hänen jumalasuhteensa ja seksifantasiansa. Tiimissä kaksi miestä ei puhu Suomea, joten käymme keskustelut englanniksi. Esittelyihin on varattu kaksi minuuttia per pari. Oma parini ei ehdi sovitussa ajassa kertoa muusta kuin jumalasuhteestani. ”Sorry, I focused too much on God”.

Ensimmäinen mieleeni juolahtanut seksifantasia on niin törkeä, että en ala sitä tässä toistamaan. Monenlaisia törkeyksiä kuulen myös toisten miesten suusta, mutta en mitään sellaista, mikä olisi minua hämmästyttänyt. Itse asiassa jonkinlaisella kummallisella tavalla niiden jakaminen yhdistää minua uusiin tuttavuuksiin.

Jälkeenpäin keksin vielä paremman fantasian. AION JAKAA SEN NYT TÄSSÄ JULKISESTI. JOTEN SILMÄT KIINNI, JOS ET HALUA TIETÄÄ. Idean sain koomikko Margaret Chon musiikkivideosta Come With Me. Unelmieni nainen pokaa mut kadulta autoonsa, vie mut kaikkiin kivoihin paikkoihin pitämään hauskaa JA MAKSAA KAIKKI KULUT!! (tavallinen unelma sosiaalialalla, että jollakin olisi rahaa). No, oikeastaan tää fantasia ei liity suoranaisesti seksiin ja se on jo toteutunut..mutta ei siitä sen enempää..

Palataan työpajaan. Saamme tehtäväksi valita kuuden hengen tiimistä mies, jolle voisi huoletta lainata miljoona euroa ja luottaa siihen, että vuoden päästä summan saa takaisin viiden prosentin korolla. Saan eniten kannatusta. Seuraavaksi pääsen valitsemaan henkilöä, joka on omasta mielestäni itseäni parempi naimaan tyttöystävääni. Kukaan ei valitse minua! En saa ainuttakaan ääntä. KIVA POJAT, ETTÄ KAIKESTA HUOLIMATTA LUOTATTE MINUUN RAHA-ASIOISSA!!

Kolmanneksi valitaan tiimin heikoin lenkki. Kun valinta on suoritettu, niin ”heikon lenkki” saa veljellistä rakkautta koko ryhmältä. Hyväksyvää kosketusta, hierontaa ja lopuksi nostamme miehen käsivarsille katon rajaan kannustushuutojen kera. Viimeisenä valitaan tiimille johtaja, jonka rekrytoinnissa olemme harvinaisen yksimielisiä. Ryhmämme johtoon nousee oma parini, joka sattuu olemaan näkyvällä tavalla meistä fyysisesti voimakkain.

Ryhmänjohtajan tehtävä on nostattaa tiimin yhteishenkeä ja johdattaa meidät sotaan. Kaikki muut ryhmät ympärillämme uhoavat täysillä. He hyppivät ja karjuvat niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Oma johtajamme osoittautuu päteväksi. Hän johdattaa meidät rauhalliseen ryhmähalaukseen. Katsomme toisiamme silmiin täysin levollisina ja pieni hymyn kare huulillamme.

Energian säästäminen paljastuu oivalliseksi taktiikaksi, sillä seuraavaksi on tosi kysymyksessä. Puolustamme perhettämme vihollisen hyökkäykseltä. Rouva ja Lempi-kissa on pelastettava! Tämä tapahtuu työntämällä vastapuolen tiimi kumoon väliimme sijoitetun patjan avulla.

Katselen meitä edeltävien ryhmien hurjan näköistä vääntöä. Kannattaako tuohon sotaan vegaaniruokavaliolla edes osallistua? Täytyy huolehtia siitä, ettei murra kovin montaa kylkiluuta. Johtaja antaa meille kaikille yhden neuvon: ”Leiki tai tapa”. Otan tämän tosissani. Onhan tässä kysymys perheestäni. Vastapuolen tiimi kaatuu yllättävän helposti. En voi käsittää, että voitamme. Hyvä me!

Työpajan viimeiseen harjoitukseen lähdetään kolmen hengen porukoissa, joissa valitsemme kukin vuorollamme henkilön esittämään sekä isäämme että itseämme lapsena. Tämä hetki herättää monissa miehissä tunteita. Kyyneleet vuotavat. Sitten Raw Man julistaa työpajan päättyneeksi. Ne, jotka haluavat, voivat vielä jäädä.

Loppusilauksena Ottosson tarjoutuu merkitsemään pajaan osallistuneet miehet ruoskan iskulla. Voi valita lyökö hän ruoskalla selkään vai vatsaan. Taidan olla ainut seitsemänkymmenen miehen joukossa, joka poistuu ennen ruoskan sivallusta. En koe tarvitsevani tuota lyöntiä.

Tuk Tuk

Koen sen sijaan tarvitsevani Chiapuuroa ja suklaista energiapalloa, sillä alkamassa on festareiden kohokohta, jota olen odottanut kaikkein eniten. Meri Mortin Nordic Shaman Dance. Edellisessä työpajassa otimme tuntumaa isien sukupolvien ketjuun. Nyt kutsumme esiäitien henkiä eri ilmansuunnista.

Pääsen aika helposti shamanistiseen tilaan. Siinä auttaa saamelainen joikumusiikki ambient-vaikutteilla. Esiäideistäni löytyy vahvoja lappilaisia naisia ja tunnen voimakkaasti heidän läsnäolon kehossani. On ne vaan olleet aikamoisia emäntiä. Ja kovia twerkkaamaan Lapin tiettömillä taipaleilla ankarissa arktisissa olosuhteissa.

Loppurentoutuksessa alan itkeä hervottomasti. Aikuisena itkeminen ei ole ollut minulle koskaan helppoa. Sain itkeä lapsena, mutta kun tulin teini-ikään, niin koin että äitini halusi ”kitkeä” sen pois minusta. Mua ei kiinnosta se näkökulma, että on tavallista, että meidät miehet kasvatetaan siihen, että emme itke. Se on mulle vaikea asia ja koen tärkeäksi kamppailla oikeudestani omiin tunteisiin. Kun rentoutus päättyy ja nousen, niin vieressä ollut iso, nallekarhumainen mies kysyy minulta saako halata. Ei voi olla totta. Olen tosi kiitollinen halauksesta. Let the magic happen!

Jälkeenpäin kerron kaikille, että aloin itkemään Shaman Dancen jälkeen. Sanon myös, että en tiedä miksi itkin. Vaikka tasan tarkkaan tiesin miksi! En vain halunnut tulla torjutuksi, koska olin jälleen kerran itkenyt väärästä syystä. Mutta mua todella kosketti tulla nähdyksi, saada huomiota tanssiessa, mitä todella rakastan. Sisäinen teinini iloitsi.

Ja onhan Meri Mort vegaani, gootti, joogaohjaaja, kuvataiteilija ja sillä on hyvä musiikkimaku, mikä on harvinaista näissä piireissä. Sitä paitsi sain Meri Mortilta tanssien jälkeen uuden lempinimen: My Crazy Grasshopper! Se saa minut muistelemaan satua muurahaisesta ja heinäsirkasta. Onneksi on vielä kesää jäljellä…

Mutta siinä vaiheessa, kun on näin sekaisin, niin on parasta mennä Valon Kädet Sound Healingiin. Janin äänihoidossa on hienointa se, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Voi vain maata selällään ja on kaksi tuntia aikaa miettiä, mitä festareilla on tapahtunut. PALJON. Kun tulen teltalle, niin piknikillä olevat ystäväni kysyvät olenko ollut saunassa, kun olen niin rentoutunut. En vielä, vasta menossa. Silti tämä kaikki on ollut yhtä puhdistavaa kokemusta. Kiitos elämä. Nyt tahdon raakakakkua!

Kaveri joogaa nykyään vaan Helsingissä

Lempi mummolassa

Joskus tulee pakottava tarve lähteä Helsinkiin joogaan. Tiedän sen olevan väärin läheisiäni kohtaan. Erityisesti perheeni joutuu kärsimään joogariippuvuudestani. Pyynikin porvarilliseen elämäntyyliin kasvanut Lempi-kissa on yöpynyt lukuisia kertoja lähiössä Itä-Vantaalla, kun isukki on kiertänyt Helsingin pahamaineisia joogasaleja, viihtyen turhankin hyvin alaspäin katsovassa koirassa toisten addiktien rappiollisessa seurassa. Siitä huolimatta on selvää, että Koivukylän KISSAMUMMOLASSA Lempi on odotettu ja rakastettu vieras.

Sosiaalialalla elantoni ansaitsevan meikäläisen on syytä turvautua lapsuudenkotinsa lattiamajoitukseen silloin, kun himo Helsingin joogarientoihin yltyy sietämättömäksi. Mahtavinta olisi majoittua Hotelli Torniin ja sieltä suunnistaa suoraan joillekin aamutunneille. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessani tämä vaihtoehto on kuitenkin poissuljettu.

Pyydän puolisoni mukaan Helsingin Joogafestareille. Idea on muuten hyvä, mutta se tarkoittaa, että lähdemme Tampereelta Koivukylään kuuntelemaan isäni humalaista monologia, joka jatkuu koko yön aamuun asti. Isä ei milloinkaan tarkoita mitään pahaa, mutta tuon koskenkorvalla sävytetyn esityksen sanomana on jotakin sen kaltaista, että ”paskainen poika ei ymmärrä minua”.. ”paskainen poika” on kieltämättä aika hauskasti ilmaistu. Määritelmä tarkoittaa minua ja jollakin humalaisen logiikalla oikeaan osuu myös se, että en aina ymmärrä..

Lauantaiaamuna me kaksi väsynyttä hermorauniota lähdetään vaeltamaan kohti Koivukylän juna-asemaa.

  • Viime yönä tuntui, kuin olisimme olleet vangittuina isäsi alitajunnassa.

Junassa katselen joogafestivaalin ohjelmaa puhelimestani. Tänään olisi luento teemalla Nuku paremmin. Varmaan ihan asiapitoista tekstiä. Sisältää myös Intian suurlähettilään Ms. Vani Raonin tervehdyksen.

Saavutaan Kaapelitehtaalle. Paljon ihmisiä. Vessassa bongaan viereiseltä pisuaarilta Happy Jackin. Se on kosmoksen merkki siitä, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Lounasravintolassa linssikeitto, minkä jälkeen on aika shoppailla. Yoga Nordicin pisteeltä löydän hihattomia MIESTEN JOOGAPAITOJA. Näitä ei ole Tampereella. Mandukan paidat on tolkuttoman kalliita, mutta täältä niitä saa jopa 60 prosentin alennuksella. Valitsen paidoista kolme ja menen kassalle.

  • No niin, löysit itsellesi hyviä paitoja
  • Joo, siis miehille on tosi vaikeaa löytää mitään. Ostan joogatopit yleensä naisten osastolta.

Miesmyyjä puuttuu keskusteluun.

  • Yksi tuote, mikä on ollut yllättävän hyvä! Mandukalla on miesten alushousuja. Istuvat todella hyvin. Mä tiedän, että meillä on jäbän kokoa, mutta nyt niitä ei ole täällä messuilla valitettavasti mukana. Suosittelen.

Kaupanpäällisiksi saan kangaskassin, missä lukee ”Life is better in yoga pants”. Kassi sisältää kaikenlaista kivaa, mm. raakamehua ja gluteiinittomia maissikakkuja.

Lauantaina en raahaa Mandukan liian painavaa joogamattoa, sillä osallistun vain Nia – Joy of Movement tanssiin ja Mari Lämsän naurujoogaan. Nia (Neuromuscular Integrative Action) on liikuntamuoto, jossa yhdistyvät Taiji, Aikido, Taekwondo, Jazz-tanssi, nykytanssi, Duncan-tanssi, jooga sekä Feldenkrais- ja Alexander-tekniikat. Kun edellämainitut yhdistettäisiin vielä sumopainiin, kuulantyöntöön ja pesäpalloon, niin oikeastaan muuta liikuntaa en tarvitsisi.

Nia – tanseissa törmäämme yhteiseen ystäväämme vuosien takaa. Hän tulee vielä kanssani naurujoogaan Rouvan suunnistaessa niskaa, hartioita ja yläselkää avaavaan Purna Yoga Essentials –pajaan. Nauramisen jälkeen saamme kutsun ystävämme luo Herttoniemeen. Käymme yhdessä kaupassa ja pian pilkomme hänen ihastuttavan perheensä luona bataatteja, sipulia, porkkanoita ja inkivääriä. On myös kuohuviiniä! Herkullisen bataattikeiton jälkeen nautimme jälkiruuaksi Kolmen Kaverin vegaanista jäätelöä. Helsinkiläiset ovat niin sydämellisiä. Tervetuloa vaan vastavierailulle Tampereelle!

Olemme vasta puolen yön maissa takaisin Koiviksessa, missä Mindfulness taitoja tarvitaan. Isäni heiluu eteisessä tehden omia tasapainoharjoituksiaan. Jalat pettävät alta ja hän kaatuu takapuoli edellä istumaan suoraan kissanhiekkalaatikkoon. Talutamme tuon vantaalaisen äijäjoogin unten maille makuuhuoneeseen. Siellä ei viinasta piristynyt vanhus kauan pysy, sillä Karpolla on asiaa tänäkin yönä..

Sunnuntaina saa todella tsempata itseään, että pääsee liikenteeseen. Valvomisesta väsyneenä ja kahden viikon sairastelun jälkeen kunto ei ole paras mahdollinen. Ehdimme Kaapelitehtaalle juuri ennen ensimmäisen tunnin alkua. Jessica Winderlin Sacred Dub Flow on liian dynaaminen harjoitus minulle tänään. Kaapelin iso nyrkkeilysali on tupaten täynnä. Yritän seurata kaukana taivaanrannassa häämöttävän joogaohjaajan liikkeitä. Harjoituksen jälkeen olen aivan rättipoikki.

Käyn pukkarissa vaihtamassa kamat ja juoksen Mandukan liian painava joogamatto kainalossa Meri Mortin Vapauden liike -tansseihin. Teemana on yhteys. Myöhästyn hieman alusta ja liityn lattialla makaavaan ”ihmiskäärmeeseen”, jossa painan pääni viimeisen osallistujan vatsalle. Minun jälkeeni tulee vielä muutama, joista yksi painaa päänsä minun vatsalleni. Tässä on hyvä.

Nousemme hitaasti jaloillemme. Ensimmäiset kappaleet tanssimme ottamalla haltuun eri kehon osia. Jalat, polvet, lantio, ylävartalo. Teemme harjoituksia ryhmässä ja pareina. Ei ole parempaa tapaa liikkua ja nostattaa energiaa, kuin vapaa, improvisoitu tanssi. Tällä tunnilla jooga on kiellettyä. Toiseksi viimeisen kappaleen aikana möyritään lattioilla. Se on lystikkään voimallista. Nyt en ole köyhä, enkä kipeä.

Tunnin päätyttyä Rouva ja minä eksyimme toisistamme. Odotan mielestäni pitkään sovitussa paikassa, mutta en huuruisissa tunnelmissa käsitä, kuinka paljon tungosta naisten pukuhuoneessa voikaan olla. Minua alkaa heikottaa. Tärisen portaat alas Kaapelitehtaan Hima & Sali ravintolan jonoon. Täytyy saada veren sokeria nousemaan. Kombucha-juoma ja mustikkasmoothie pelastavat minut. Rouva löytyy puhelimen avulla. Vielä pitää hakea Lempi Koivukylästä ja jaksaa matkustaa takaisin Tampereelle.

En suosittele Helsingin Joogafestareita kenellekään (paitsi, jos tavoittelee lisää venyvyyttä, notkeutta ja mielenrauhaa).

Kuvat: TEOS 2018 – Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys 22.2.-4.3.2018 Puristamo, Valssaamo, Kaapelitehdas