Kaveri joogaa nykyään vaan Helsingissä

Lempi mummolassa

Joskus tulee pakottava tarve lähteä Helsinkiin joogaan. Tiedän sen olevan väärin läheisiäni kohtaan. Erityisesti perheeni joutuu kärsimään joogariippuvuudestani. Pyynikin porvarilliseen elämäntyyliin kasvanut Lempi-kissa on yöpynyt lukuisia kertoja lähiössä Itä-Vantaalla, kun isukki on kiertänyt Helsingin pahamaineisia joogasaleja, viihtyen turhankin hyvin alaspäin katsovassa koirassa toisten addiktien rappiollisessa seurassa. Siitä huolimatta on selvää, että Koivukylän KISSAMUMMOLASSA Lempi on odotettu ja rakastettu vieras.

Sosiaalialalla elantoni ansaitsevan meikäläisen on syytä turvautua lapsuudenkotinsa lattiamajoitukseen silloin, kun himo Helsingin joogarientoihin yltyy sietämättömäksi. Mahtavinta olisi majoittua Hotelli Torniin ja sieltä suunnistaa suoraan joillekin aamutunneille. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessani tämä vaihtoehto on kuitenkin poissuljettu.

Pyydän puolisoni mukaan Helsingin Joogafestareille. Idea on muuten hyvä, mutta se tarkoittaa, että lähdemme Tampereelta Koivukylään kuuntelemaan isäni humalaista monologia, joka jatkuu koko yön aamuun asti. Isä ei milloinkaan tarkoita mitään pahaa, mutta tuon koskenkorvalla sävytetyn esityksen sanomana on jotakin sen kaltaista, että ”paskainen poika ei ymmärrä minua”.. ”paskainen poika” on kieltämättä aika hauskasti ilmaistu. Määritelmä tarkoittaa minua ja jollakin humalaisen logiikalla oikeaan osuu myös se, että en aina ymmärrä..

Lauantaiaamuna me kaksi väsynyttä hermorauniota lähdetään vaeltamaan kohti Koivukylän juna-asemaa.

  • Viime yönä tuntui, kuin olisimme olleet vangittuina isäsi alitajunnassa.

Junassa katselen joogafestivaalin ohjelmaa puhelimestani. Tänään olisi luento teemalla Nuku paremmin. Varmaan ihan asiapitoista tekstiä. Sisältää myös Intian suurlähettilään Ms. Vani Raonin tervehdyksen.

Saavutaan Kaapelitehtaalle. Paljon ihmisiä. Vessassa bongaan viereiseltä pisuaarilta Happy Jackin. Se on kosmoksen merkki siitä, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Lounasravintolassa linssikeitto, minkä jälkeen on aika shoppailla. Yoga Nordicin pisteeltä löydän hihattomia MIESTEN JOOGAPAITOJA. Näitä ei ole Tampereella. Mandukan paidat on tolkuttoman kalliita, mutta täältä niitä saa jopa 60 prosentin alennuksella. Valitsen paidoista kolme ja menen kassalle.

  • No niin, löysit itsellesi hyviä paitoja
  • Joo, siis miehille on tosi vaikeaa löytää mitään. Ostan joogatopit yleensä naisten osastolta.

Miesmyyjä puuttuu keskusteluun.

  • Yksi tuote, mikä on ollut yllättävän hyvä! Mandukalla on miesten alushousuja. Istuvat todella hyvin. Mä tiedän, että meillä on jäbän kokoa, mutta nyt niitä ei ole täällä messuilla valitettavasti mukana. Suosittelen.

Kaupanpäällisiksi saan kangaskassin, missä lukee ”Life is better in yoga pants”. Kassi sisältää kaikenlaista kivaa, mm. raakamehua ja gluteiinittomia maissikakkuja.

Lauantaina en raahaa Mandukan liian painavaa joogamattoa, sillä osallistun vain Nia – Joy of Movement tanssiin ja Mari Lämsän naurujoogaan. Nia (Neuromuscular Integrative Action) on liikuntamuoto, jossa yhdistyvät Taiji, Aikido, Taekwondo, Jazz-tanssi, nykytanssi, Duncan-tanssi, jooga sekä Feldenkrais- ja Alexander-tekniikat. Kun edellämainitut yhdistettäisiin vielä sumopainiin, kuulantyöntöön ja pesäpalloon, niin oikeastaan muuta liikuntaa en tarvitsisi.

Nia – tanseissa törmäämme yhteiseen ystäväämme vuosien takaa. Hän tulee vielä kanssani naurujoogaan Rouvan suunnistaessa niskaa, hartioita ja yläselkää avaavaan Purna Yoga Essentials –pajaan. Nauramisen jälkeen saamme kutsun ystävämme luo Herttoniemeen. Käymme yhdessä kaupassa ja pian pilkomme hänen ihastuttavan perheensä luona bataatteja, sipulia, porkkanoita ja inkivääriä. On myös kuohuviiniä! Herkullisen bataattikeiton jälkeen nautimme jälkiruuaksi Kolmen Kaverin vegaanista jäätelöä. Helsinkiläiset ovat niin sydämellisiä. Tervetuloa vaan vastavierailulle Tampereelle!

Olemme vasta puolen yön maissa takaisin Koiviksessa, missä Mindfulness taitoja tarvitaan. Isäni heiluu eteisessä tehden omia tasapainoharjoituksiaan. Jalat pettävät alta ja hän kaatuu takapuoli edellä istumaan suoraan kissanhiekkalaatikkoon. Talutamme tuon vantaalaisen äijäjoogin unten maille makuuhuoneeseen. Siellä ei viinasta piristynyt vanhus kauan pysy, sillä Karpolla on asiaa tänäkin yönä..

Sunnuntaina saa todella tsempata itseään, että pääsee liikenteeseen. Valvomisesta väsyneenä ja kahden viikon sairastelun jälkeen kunto ei ole paras mahdollinen. Ehdimme Kaapelitehtaalle juuri ennen ensimmäisen tunnin alkua. Jessica Winderlin Sacred Dub Flow on liian dynaaminen harjoitus minulle tänään. Kaapelin iso nyrkkeilysali on tupaten täynnä. Yritän seurata kaukana taivaanrannassa häämöttävän joogaohjaajan liikkeitä. Harjoituksen jälkeen olen aivan rättipoikki.

Käyn pukkarissa vaihtamassa kamat ja juoksen Mandukan liian painava joogamatto kainalossa Meri Mortin Vapauden liike -tansseihin. Teemana on yhteys. Myöhästyn hieman alusta ja liityn lattialla makaavaan ”ihmiskäärmeeseen”, jossa painan pääni viimeisen osallistujan vatsalle. Minun jälkeeni tulee vielä muutama, joista yksi painaa päänsä minun vatsalleni. Tässä on hyvä.

Nousemme hitaasti jaloillemme. Ensimmäiset kappaleet tanssimme ottamalla haltuun eri kehon osia. Jalat, polvet, lantio, ylävartalo. Teemme harjoituksia ryhmässä ja pareina. Ei ole parempaa tapaa liikkua ja nostattaa energiaa, kuin vapaa, improvisoitu tanssi. Tällä tunnilla jooga on kiellettyä. Toiseksi viimeisen kappaleen aikana möyritään lattioilla. Se on lystikkään voimallista. Nyt en ole köyhä, enkä kipeä.

Tunnin päätyttyä Rouva ja minä eksyimme toisistamme. Odotan mielestäni pitkään sovitussa paikassa, mutta en huuruisissa tunnelmissa käsitä, kuinka paljon tungosta naisten pukuhuoneessa voikaan olla. Minua alkaa heikottaa. Tärisen portaat alas Kaapelitehtaan Hima & Sali ravintolan jonoon. Täytyy saada veren sokeria nousemaan. Kombucha-juoma ja mustikkasmoothie pelastavat minut. Rouva löytyy puhelimen avulla. Vielä pitää hakea Lempi Koivukylästä ja jaksaa matkustaa takaisin Tampereelle.

En suosittele Helsingin Joogafestareita kenellekään (paitsi, jos tavoittelee lisää venyvyyttä, notkeutta ja mielenrauhaa).

Kuvat: TEOS 2018 – Kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitys 22.2.-4.3.2018 Puristamo, Valssaamo, Kaapelitehdas